Vastine Saamelaiskäräjien valituksiin KHO:lle



Lapin Kullankaivajain Liiton kotisivuilla www.kullankaivajat.fi on julkaistu liiton avustuksella laadittu vastine Korkeimpaan hallinto-oikeuteen (KHO) koskien Saamelaiskäräjien (käräjät) tekemää valitusta Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden (PS-HaO) päätöksestä, jossa todetaan Tukesin menetelleen kaivoslain mukaisesti myöntäessään kullanhuuhdontalupia.

Vastine on 20 liuskaa pitkä ja juridiikan monimutkaisella tekstillä. On toivottu, että siitä avattaisiin avainkohdat tiivistettynä ja selkokielellä. Seuraavassa teen sellaisen. Jos haluaa tietää tarkemmin, mihin KHO:n tai PS-HaO:n päätökseen tai jonkin lain pykälään tarkemmin viitataan, ne voi tarkistaa LKL:n kotisivuilta alkuperäisestä vastineesta.

Käräjät on tehnyt PS-HaO:lle tähän mennessä noin 50 valitusta Tukesin päätöksistä myöntää kullanhuuhdontalupa. PS-HaO on tähän mennessä hylännyt käräjien 25 valitusta, joista kolmesta käräjät on tehnyt valituksen KHO:lle. Neljäskin tehtiin, mutta se myöhästyi, joten sitä ei KHO ole ottanut käsiteltäväkseen.

Käräjät pyrkii KHO-valituksissa saamaan kumotuksia Tukesin tekemiä kullanhuuhdontalupapäätöksiä vedoten siihen, että Tukes ei ole noudattanut kaivoslain 38 pykälää eli ei ole riittävästi selvittänyt kullankaivun vaikutuksia saamelaiskulttuuriin. Kun käräjät ei ole valittanut kaikista PS-HaO:n päätöksistä, se käytännössä merkitsee, että käräjät on tyytynyt näiltä osin siihen, miten Tukes on soveltanut kaivoslain 38 pykälää. Näin ollen on muodostunut oikeuskäytäntö pykälän soveltamisesta.

Jos käräjät kiistäisivät Tukesin menettelyn, sen loogisesti tulisi valittaa Tukesin ja PS-HaO:n kaikista päätöksistä. Poimimalla mielivaltaisesti muutaman tapauksen, josta valittaa, ei voi estää tai kumota oikeuskäytännön syntymistä. Tilannetta ei muuta se, että käräjien valituksen kohde on itse asiassa virheellinen, kuten jäljempänä todetaan

Vielä PS-HaO:ssa ratkaisemattomat valitukset ovat saman sisältöisiä monistettuja valituksia, joissa ei ole tapauskohtaisia perusteluja, joten PS-HaO:n päätökset loogisesti tullevat olemaan hylkääviä.

Kullankaivajien vastineen päävaatimukset KHO:lle

Vastineen mukaan käräjien valitukseksi tarkoitetussa kirjelmässä vaaditaan ainoastaan Tukesin päätöksen kumoamista, mutta ei hallinto-oikeuden antaman päätöksen kumoamista. Valitusosoituksesta käy kuitenkin yksiselitteisesti ilmi se, että muutoksenhaun kohteena tulee olla hallinto-oikeuden päätös.

1. Koska valitus voi koskea vain hallinto-oikeuden päätöstä, ei Tukesin lupapäätöstä, vaaditaan, että käräjien valitusta KHO:lle ei tule ottaa ollenkaan tutkittavaksi.

Jos käräjien valitus kuitenkin otetaan käsiteltäväksi, KHO

2. hylkää käräjien valituksen ja siinä esitetyt vaatimukset kokonaisuudessaan,

3. pitää joka tapauksessa voimassa hallinto-oikeuden päätöksen ja Tukesin myöntämän kullanhuuhdontaluvan

4. velvoittaa käräjät korvaamaan kullankaivajan oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen

5. velvoittaa käräjien valituksen hyväksyneet varapuheenjohtaja Heikki Palton ja lakimies Kalle Variksen yhteisvastuullisesti yhdessä käräjien kanssa korvaamaan kullankaivajan oikeudenkäyntikulut siltä osin kuin valituksessa Paltto ja Varis ovat tahallisesti tai huolimattomuudesta aiheutuneet valituksen laatijana ja hyväksyjänä kullankaivajalle ylimääräisiä turhia oikeudenkäyntikuluja.

Valituksen yleisluonteisuus vastoin hallintolain vaatimusta

Vastineen mukaan käräjät on esittänyt ainoastaan yleispiirteisesti ja yksilöimättä kullanhuuhdontaluvan mahdollisia haitallisia vaikutuksia saamelaiskulttuurille ja poronhoidolle osana saamelaiskulttuuria. Vastineessa todetaan, että hallintolain mukaan asianosaisen on esitettävä selvitys vaatimuksensa perusteista ja asianosaisen on muutoinkin myötävaikutettava vireillä panemansa asian selvittämiseen. Käräjät ei ole esittänyt perusteita.

Vastineen mukaan käräjien kirjelmästä (joka siis on tarkoitettu valitukseksi) KHO:lle ei selviä se, mistä päätöksestä käräjät hakee muutosta, ja mitkä kirjelmässä esitetyt väitteet kohdistuvat mihinkin valituksessa ilmoitettuihin päätöksiin. Käräjät ei esitä väitteidensä tueksi asianmukaista selvitystä. Kirjelmä ei sovellu oikeudenkäynnin kohteeksi tässä asiassa. Esitetyt sekavat vaatimukset, väitteet ja perusteet vaarantavat kullanhuuhdontaluvan haltijan oikeusturvaa siten, että oikeudenkäyntiä ei voida jatkaa.

Tukesin kullanhuuhdontapäätökset

Vastineen mukaan KHO on päätöksessään vuodelta 2014 todennut, että käräjät tai paliskunta ei voi passiiviseksi ryhtymällä estää Tukesia ratkaisemasta lupa-asioita. Käräjät on kieltäytynyt osallistumaan haittoja koskevien selvitysten tekoon. KHO korosti luvanhakijan perustuslain mukaisena oikeutena olevan saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä. Käräjien yhteistyöhaluttomuus ja perusteeton valitustehtailu loukkaavat luvanhakijoiden perustuslaillisia oikeuksia.

PS-HaO todennut, että Tukes on kaivoslain 38 pykälän eli ns. saamelaispykälän mukaisesti tuonut asianmukaisesti riittävällä tavalla esille hankkimansa selvityksen mahdollisista haitoista. Käräjät ja paliskunnat ovat tyytyneet tähän hallinto-oikeuden lainvoimaiseen päätökseen.

Tukes on varannut paliskunnille mahdollisuuden selvittää haitat poronhoidolle ja saamelaiskulttuurille. Paliskunnat eivät lausunnoissaan ole vastustaneet ko. kullanhuuhdontalupahakemuksen myöntämistä, eivätkä paliskunnat ole asiassa yhtenä keskeisimmistä toimijoista hakenut muutosta hallinto-oikeuden päätökseen, vaan ovat tyytynyt päätökseen ja siinä esitettyihin järjestelyihin.

Käräjät syyttää, että Tukes on poikkeuksetta myöntänyt kaivoslain mukaiset kullanhuuhdontaluvat. Vastineen mukaan kullanhuuhdontalupien myöntämisessä on kyse oikeusharkinnasta, joten haettu lupa on myönnettävä, jos luvan edellytykset ovat käsillä eikä laissa säädettyä estettä ole. Sitä paitsi Tukes ei ole hyväksynyt kaikkia hakemuksia.

Koneellisen kullankaivun väitetyt yleiset haitat

KHO on vuonna 2015 koneellisen kullankaivun ympäristölupaa koskevassa päätöksessään katsonut, että koneellisesta kullankaivusta, jota harjoitetaan vain rajoitettuna aikana vuodesta ja tiukkojen lupamääräysten puitteissa, ei aiheuteta haittaa saamelaiskulttuurille ja vaikutukset saamelaisten perinteisille elinkeinoille, kuten poronhoidolle, kalastukselle ja metsästykselle jäävät paikallisiksi ja vähäisiksi. Tämä KHO:n päätös koskee Lemmenjoen kansallispuistossa tapahtuvaa konekaivua. Nyt käsiteltävänä oleva Ivalojoen alueen konekaivua on pidettävä vaikutuksiltaan selkeästi lievempänä saamelaiskulttuurin ja poronhoidon kannalta kuin KHO:n päätöksessä kyseessä olevalla Lemmenjoen kansallispuiston alueella. Koska näitä KHO:n päätöksiä on tehty kolmessa tapauksessa, on kyse vakiintuneesta oikeuskäytännöstä.

On muodostunut vakiintuneeksi oikeuskäytännöksi, että kaivoslain mukainen toiminta, mm. kullanhuuhdonta on sovitettavissa yhteen saamelaisten kotiseutualueella siten, että saamelaisten oikeudet alkuperäiskansana turvataan kaivoslain edellyttämällä tavalla.

KHO:n on katsottava näin ollen määritelleen tason, jonka mukainen yksittäinen koneellinen kullanhuuhdonta ei vielä, ottaen huomioon myös alueen ja lähialueen muiden vastaavien maankäyttömuotojen vaikutukset, loukkaa saamelaisten oikeutta kulttuuriinsa tai haittaa poronhoitoa lainvastaisella tavalla.

PS-HaO korostaa päätöksessään, että nyt käsillä olevassa päätöksessään kyseessä olevalla alueella on harjoitettu koneellista kullanhuuhdontaa jo useamman vuosikymmenen ajan, ja tämän toiminnan vaikutukset saamelaiskulttuuriin ja poronhoitoon olisivat, jos vaikutuksia olisi ollut, selvästi olleet havaittavissa.

PS-HaO viittaa päätöksessään myös siihen, että Pohjois-Suomen aluehallintovirasto (AVI) on ko. kullanhuuhdonta-alueelle antamassaan ympäristöluvassa antanut lupamääräyksiä ympäristölle ja vesistölle aiheutuvien haittojen ehkäisemiseksi ja rajoittamiseksi. AVI toteaa, että lupamääräykset huomioon ottaen toiminta ei aiheuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa, maan ja pohjaveden pilaantumista tai kohtuutonta rasitusta naapuritiloille.

PS-HaO myös katsoo, että kun otetaan huomioon annetut lupamääräykset, paliskunnan pinta-ala ja poronhoidon kannalta tärkeiden alueiden sijainti, sekä nyt kysymyksessä olevan kullanhuuhdonta-alueen ja sen läheisyydessä olevien tai suunniteltujen muiden kullanhuuhdonta-alueiden pinta-ala ja sijainti, ei käräjien esittämien perusteiden perusteella voida katsoa olevan estettä luvan myöntämiselle.

Vaikutukset poronhoitoon

Vastineessa ensinnäkin huomautetaan, että paliskunta, joka on asianosainen, ei ole valittanut Tukesin tai käräjien valituksen kohteena olevasta PS-HaO:n päätöksestä, joten paliskunta on tyytynyt päätökseen.

Vastineen mukaan käräjät esittää virheellisiä väittämiä Palsinojan alueen, jolla ko. kullanhuuhdonta-alue sijaitsee, kullanhuuhdonnasta ja poronhoidosta. Vastineessa yksityiskohtaisesti kohta kohdalta kumotaan väitteet (erittely löytyy alkuperäisestä vastineesta).

Käräjien mukaan huomattavaa toiminnallista haittaa ei välttämättä aiheutuisi nyt käsiteltävänä olevista luvista yksinään, vaan huomattava haitta aiheutuu kokonaisuutena tälle alueelle myönnettyjen lupien yhteisvaikutuksesta. Vastineessa todetaan, että käräjät itse näin ollen tunnustaa, että valituksen kohteena oleva kullanhuuhdonta-alue ei aiheuta kaivoslain mukaista haittaa saamelaiskulttuurille ja poronhoidolle. Näin ollen tämä seikka tulee ottaa KHO:n päätöksen kumoamisperusteeksi, jos valitus tutkittaisiin.

Käräjät arvostelee sitä, että Tukes myöntää luvat yksittäisinä lupina. Vastineessa todetaan, että kaivoslain mukaan luvat on myönnettävä nimenomaisesti yksittäisinä lupina ottaen kuitenkin huomioon laissa mainitut seikat, jotka etukäteen selvitetään yhteistyössä laissa mainittujen tahojen, mm. käräjien kanssa. Muu menettely ei olisikaan huuhdontalupaa hakevan oikeusturvan kannalta hyväksyttävää. Tukes on päätöksessään selvittänyt esitetyn toiminnan ja sen lähialueiden toiminnan vaikutuksia kaivoslain kannalta, kuten PS-HaO:kin on todennut.

Käräjien mukaan PS-HaO ei olisi noudattanut ratkaisussaan KHO:n linjausta. Vastineessa tämä väite osoitetaan virheelliseksi Tukesin ja PS-HO:n asiakirjoihin viitaten.

Käräjät on kirjelmässään ilmoittanut, että Ivalon paliskunnan poroisäntä on vieraillut saamelaiskäräjillä, jolloin poroisännän väitetään valitelleen paliskunnan alueen kullankaivusta. Vastineessa todetaan, että tämän kaltaisia kirjauksia ei voida pitää hallintolain tarkoittamina selvityksinä ja paliskunnan kannanottoina. Paliskunta ei ole vastustanut ko. Tukesin päätöstä eikä hakenut muutosta asiassa. Poronhoito on yksityisoikeudellista elinkeinotoimintaa, joten käräjät ei voi edustaa itselleen oikeutta puhua paliskunnan puolesta eli määritellä, mikä on hyväksi ko. alueen poronhoidolle.

Vaikutukset kalakantoihin ja kalastukseen

Vastineen mukaan käräjät yksioikoisesti katsoo, että konekaivu vaikuttaisi negatiivisesti veden laatuun ja kalakantoihin, millä taas olisi suoria vaikutuksia saamelaisten perustuslailliseen oikeuteen harjoittaa perinteistä elinkeinoaan kalastusta. Käräjien mukaan on perusteltu syy epäillä, että alueen kullankaivu aiheuttaa vesistövaikutustensa kautta Ivalojoen vesistöalueen kalakannoille ja sitä kautta alueen kalastukselle huomattavaa haittaa.

Vastineessa todetaan, että Lapin ELY-keskus ilmoittaa ko. lupahakemusta koskevassa lausunnossaan tarkastaneensa vastuuviranomaisena toiminnan myös vesistön tilan osalta eikä siinä ole ollut mitään huomauttamista. ELY-keskus toteaa, että sillä ympäristöviranomaisena ei ole tiedossa mitään luonnon- tai ympäristönsuojelullisia seikkoja, jotka estäisivät kullanhuuhdontaluvan myöntämisen.

Tukes on todennut KHO:lle, että vesistöjen tilaa koskevat kysymykset ratkaistaan ympäristö- ja vesitalousluvissa, ei kullanhuuhdontaluvissa, joista käräjät valittavat.

Lisäksi vastineessa todetaan, että jos joku rikkoisi kaivoslain säännöksiä tai määräyksiä, Tukes voi kieltää jatkamasta tai toistamasta tätä menettelyä. Asiassa aloiteoikeus on mm. paliskunnalla ja käräjillä. Tällaisia aloitteita ei ole näiltä tai muilta asianosaisilta tullut, vaikka ko. alueella on harjoitettu koneellista kullankaivua jo 30 vuotta.

Tukes korostaa, että Ivalon paliskunta ei ole valittanut ko. kullanhuuhdontaluvista. Eräiden lupien osalta paliskunta on nimenomaisesti ilmoittanut, että se ei vastusta lupien myöntämistä.

Vastineessa todetaan, että Kirsti Kustula -nimisellä henkilöllä, joka on ikään kuin paliskunnan nimissä toimittanut oikeudelle aineistoa eikä ole valittanut Tukesin päätöksestä eikä edusta paliskuntaa, ei näin ollen ole puhevaltaa asiassa eikä hänen toimittamaa aineistoa tule ottaa mukaan oikeudenkäyntiaineistoon KHO:ssa.

Valtion varojen käyttö ja kullankaivajan kustannukset

Vastineen mukaan PS-HaO on aiemman, vuoden 2014 päätöksen harkinnassaan antanut aiheettomasti merkitystä käräjien väittämälle käräjien resurssipulasta johtuvalle tilanteelle katsoen, että tilanne oli kaikille tuolloin uusi. Tilanne on kuitenkin muuttunut, kun käräjille on tätä tarkoitusta varten osoitettu vuosittain 100 000 euron lisäresurssi valtion budjetissa, ja uusi kaivoslakikin on ollut voimassa yli 5 vuotta.

On syntynyt vakiintunut oikeus- ja hallintokäytäntö, mihin nähden käräjien jatkuvat yksilöimättömät ja ympäripyöreät valitukset ovat outoja yhteiskunnan varojen avulla toimivalta julkisyhteisöltä.

Vastineen mukaan käräjien kirjelmässä ei ole valitettu PS-HaO:n päätöksistä myöskään oikeudenkäyntikulujen osalta, joten sen hallinto-oikeuden käräjien maksettavaksi määrätyt korvaukset ovat lainvoimaisia.

Vastineen mukaan käräjien sekavat vaatimukset, väitteet ja perusteet ovat aiheuttanee kullankaivajalle ylimääräisiä ja turhiksi käyviä kuluja, jotka tulee joka tapauksessa korvata siitä huolimatta, tutkitaanko käräjien väitteet tai ei. Kullankaivaja ei voi tietää yksilöidysti, millä perusteella on valitettu hänelle myönnetystä Tukesin päätöksestä, jos ollenkaan. Käräjien on maksettava hakijan kustannukset 2150 euroa + alv.

Kullankaivajalle on syntynyt KHO:ssa ylimääräisiä turhia oikeudenkäynti kuluja sen johdosta, että käräjien valituksen hyväksyjät Heikki Paltto ja Kalle Varis ovat tahallisesti tai huolimattomuudessaan sekoittaneet asiaan sellaisia seikkoja, jotka eivät liity asiaan millään tavoin. Tämän vuoksi Paltto ja Varis yhdessä käräjien kanssa on velvoitettava yhteisvastuullisesti lisäksi korvaamaa näitä kustannuksia 1180 euroa + alv.

Täydennystä kustannuksiin

Jokaisesta valituksesta käräjät maksaa hallinto-oikeudelle käsittelykuluja 200 euroa, yhteensä siis noin 12 500 euroa. Lisäksi PS-HaO on määrännyt hylätyissä valituksissa maksamaan kullankaivajalle oikeudenkäyntikuluja 150-2500 euroa riippuen kaivajan esittämästä vaatimuksesta. Näin ollen näitä korvauksia kaivajille käräjät joutuu 50 valituksesta maksamaan jotakin 7500 ja 125 000 euron välillä. Kolmesta valituksesta KHO:lle käräjät joutuu maksamaan kustakin 500 euroa käsittelykuluja. Kulut maksetaan valtion budjetista käräjille myönnetystä määrärahasta. Viime vuosina valtion tuki on tullut könttäsummana, joten oikeudenkäynteihin käytetyt varat vähentävät käräjien varsinaiseen toimintaan tarkoitettuja varoja.

Mitä jatkossa?

Edellä kuvatussa vastineessa on siis kyse PS-HaO:n jo tähän mennessä hylkäämistä ja käräjien niistä tekemistä valituksista KHO:lle. PS-HaO:ssa on vielä yli 20 käsittelemätöntä käräjien valitusta. Mielenkiintoista on vieläkö käräjillä riittää paukkuja valittaa myös niistä KHO:lle.

Tukes tekee koko ajan uusia kullanhuuhdontalupapäätöksiä. Käräjät on antanut niistä kielteisiä lausuntoja. Paliskunnat eivät yhtä tapausta lukuun ottamatta ole antaneet kielteisiä lausuntoja, mutta paliskuntien nimissä ovat lähettäneet kielteisiä kirjelmiä henkilöt, joilla ei ole siihen paliskunnan valtuutusta. Hammastunturin paliskunta on antanut Tukesille yksiselitteisen lausunnon, että se ei vastusta lapiokaivulupia. Tästä huolimatta käräjät ilmoittaa paliskunnan poroisännän suulla ilman hänen lupaansa, että paliskunta vastustaisi lupia.

Vielä on siis avoinna valittaako käräjät myös uusista Tukesin lupapäätöksistä. Joka tapauksessa, kuten edellisessä kappaleessa on kuvattu, on synnytetty melkoinen soppa paliskuntien nimissä oikeudettomasti esiintyneiden henkilöiden ja käräjien toimesta. Eli yhä surkuhupaisemmaksi menevä jatkokertomus jatkuu.