Meistäkö artesaanikullankaivajia ?

MEISTÄKÖ ARTESAANIKULLANKAIVAJIA?

Käsiini sattui Suomen luonnonsuojeluliiton julkaisu ”Kaivannaisten maailmantalous: Kultakuumeesta luonnonvarakriisiin”. Erillinen kappale on omistettu kullalle ja nikkelille avainmineraaleina. Kullan tuotantoa ja sen käyttöä tarkastellaan eri näkökulmista. Väitetään, että suurimittakaavainen kultakaivos aiheuttaa keskimäärin enemmän haitallisia ympäristövaikutuksia suhteessa laajuuteensa kuin mikään muu taloudellinen toiminta. 10 gramman sormuksesta katsotaan syntyvän noin 20 tonnin edestä myrkyllistä jätettä. Tiedä häntä, pitääkö paikkansa.

Sitten kuvataan artesaanikaivoksia ja artesaanikullankaivua. Se on 10-15 miljoonan ihmisen toimeentulolähde 70 maassa. Työläisistä 4-5 miljoonaa on naisia ja lapsia. 90 % maailman kaivostyöläisistä työskentelee artesaanikullankaivussa, joka tuottaa 15 % maailmanmarkkinoiden vuosittaisesta kullasta eli noin 300 000 kiloa. Perussa, joka on Latinalaisen Amerikan suurin kullantuottaja, 13 % kullasta tulee artesaanikaivoksilta. Niissä työskentelee jopa 50 000 lasta, joista nuorimmat 6-vuotiaita.

Julkaisussa kullan tuotantotavat jaetaan kultakaivoksiin ja artesaanikullankaivuun. Rupesi kiinnostamaan, että mitä se artesaanikullankaivu oikein on. Tuntui, että se jotenkin liippaa kullanhuuhdontaa, kun tuotantomääräkin on sama kuin kullanhuuhdonnassa.

Kulta-artesaani

Sana artesaani sinällään on tuttu käsi- ja taideteollisuuden ammattitutkintona. Sellaisen voi suorittaa vaikkapa Inarissa Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa. Tiesin, että siellä voi opiskella artesaaniksi korukivi- ja jalometalli- ja saamenkäsityön alalla. Viimeksi mainittu jakaantuu koviin ja pehmeisiin materiaaleihin. Muualla voi opiskella kuva-artesaaniksi jne. Myös moni huuhdontakullastamme koruja valmistavat ovat artesaani.

Mutta onko SAKK tai joku muu oppilaitos ruvennut kouluttamaan artesaanikullankaivajia? Ei ole tullut vastaan, että jokin kaivaja kutsuisi itseään artesaanikullankaivajaksi. Varmaankin mielellään kertoisi. Kaikentietävän Googlen kautta ei löytynyt selitystä, missä voi opiskella tai muuten tulla artesaanikullankaivajaksi.

Kun asia vaivasi, piti etsiä löytyisikö jotakin englanninkielisinä sanoina artisanal gold tai artisanal gold mining/prospecting. Johan alkoi löytyä. Kyseessä on pienimuotoinen käsityöläiskullantuotanto (artisanal and small-scale gold mining, ASGM), käytännössä kullanhuuhdonta. Kullanhuuhtoja on artisanal gold prospector/miner, käsityöläiskullanhuuhtoja, huuhdontakulta on artisanal gold, käsityöläiskulta. Heräsi epäily, miksikähän suomalainen luonnonsuojeluliitto suomenkielisessä julkaisussa kutsuu meitä artesaanikullankaivajiksi. Onko koira haudattuna. Onko kyse sivistyneellä kielellä sanottuna ilkeilystä. Onko tämä saamelaiskäräjien ja luonnonsuojeluliiton uusi juoni kullankaivun saattamiseksi epäilyttävään valoon. Uusi salakielinen haukkumasana. Tarkoittaakohan tämä sitä vesiä niin saastuttavaa Lemmenjoen kullankaivua. Ei ole selvinnyt. Jatketaan salapoliisityötä.

Artesaanikullankaivun liitto

Wikipedia kertoo, että on olemassa myös Artisanal Gold Council kotipaikkana Kanada, www.artisanalgold.org. Sen tehtävänä on vähentää ja estää elohopean ja syanidin käyttöä kullanhuuhdonnassa, lapsityövoiman käyttöä ja terveydelle vaarallisia työolosuhteita. Toiminnan painopiste on Latinalaisen Amerikan ja Afrikan pahamaineisilla kullanhuuhdonta-alueilla.

Ovat oivaltaneet ja ovat osittain samalla asialla kuin Lapissa meneillään oleva Sertifioitu Lapin Kulta -hanke. Lähes kaikki maailman huuhdontakulta, siis artesaanikulta tulee elohopean, syanidin, lapsi- ja orjatyövoiman epäinhimillisissä työolosuhteissa tuotettuna. Sellaisen kullan käyttöön suhtaudutaan erityisesti korutuotannossa yhä kielteisemmin. Lapin artesaanikulta on ekologista ja eettistä kultaa.

Meistäkö artesaanikullankaivajia?

Olisihan se hienoa olla sellainen, vai olisiko? Taitaa sittenkin olla kunniakkaampi olla kullankaivaja, prospektori. Mutta epäluuloisena edelleenkin ihmettelee, onko sittenkin koira haudattuna. Julkaisun toimittajat ja kirjoittajat mainitaan. Ovat nimeltään selkeästi suomalaisia paitsi yksi tuntuisi olevan vietnamilainen. Tämän mukaan julkaisu ei ole käännös englannin tai muista kielistä. Ehkäpä sittenkin vainoharhaisuutta. Lapin kullanhuuhdontaa ei erikseen mainita ollenkaan.

Vielä tilastoja

Poimitaan kuitenkin julkaisussa mainittuja kullan vuosituotantolukuja maailmalta: Kiina 450 tonnia, Australia 270 tonnia, Venäjä 245 tonnia, USA 211 tonnia, Kanada 160 tonnia, Etelä-Afrikka 150 tonnia, Peru 150 tonnia. Muut maat jäävät alle 100 tonnin. Suomen osalta mainitaan 8 tonnia, mutta uusimpien tietojen mukaan 2016 oli 7,2 tonnia. Siitä Suurikuusikko 6,3 tonnia, Kevitsa 0, 4 tonnia ja Pampalo 0,3 tonnia.

Kun tuli eksyttyä tilastoihin, jatketaan vähän artesaanikullankaivun huippuyksilöistä. Viimeisimmässä Tampereen kivikerhon tasokkaassa Mineralia-lehden numerossa, eli 3/2017 Kari A. Kinnusen kertoo artikkelissaan ”Jättihippujen jäljillä” maailman isomuksista. Tai ehkäpä pitääkin todella puhua jättihipuista. Siinä kerrotaan eri maiden jättihipuista ja niiden löytymisestä mielenkiintoisia yksityiskohtia. Tässä vain luettelonomaisesti suurimmat hiput, ainakin osa ennestään jo tiedossa: Australia 71 kg, Brasilia 61 kg, Kongo 60 kg, Venäjä 36 kg, Meksiko 12 kg, USA/Kalifornia 8 kg, Kiina 6,5 kg. Eurooppa on surkimus, Skotlanti 900 gr (epävarma), Irlanti 684 gr, Ranska 573 gr, Suomi 398 gr. Luvut sinänsä mielenkiintoisia, mutta itse tarinat vielä paljon mielenkiintoisempia.

Tässä numerossa jatkuu Seppo J. Partasen artikkelisarja ”Kultamaiden legendoja”. Nyt vuorossa Yrjö Korhonen, aiemmin Kullervo Korhonen, Petronella ja Heikki Kokko. Artikkeleissa myös yksityiskohtia, jotka ainakin minulle uusia. Näköislehdet löytyvät osoitteesta www.tampereenkivikerho.fi.

Isomusten kesä !

Kullankaivukesä on loppuvaiheessa. Ahkerimmat ja he, joitten toimeentulo on kullankaivusta, vielä sinnittelevät montuillaan, maisemoivat tai tekevät huoltotöitä. Kesältä on niin huonoja kuin hyviäkin uutisia.

Lue lisää: Isomusten kesä !

Lapeco rahastaa kullankaivajia häikäilemättömästi

Lemmenjoelle ovat venekuljetukset viime viikonvaihteesta alkaen kulkeneet, mutta tunturissa vielä lunta ja monet kaivumontut lumen alla ja roudassa. Ahkerimmat kaivajat ovat jo menneet ylös valmistelutöihin ja yli kevään olleet käymässä kylillä huoltoreissulla. Eteläisemmillä alueilla sentään on päästy jo töihin.

Lue lisää: Lapeco rahastaa kullankaivajia häikäilemättömästi

Kaivospiirien oikeustaistelu jatkuu

 

Eduskunnan talousvaliokunta ehdottaa, että valtioneuvosto ryhtyy valmistelemaan lainsäädäntöön muutoksia, jotka ovat tarpeen kaivoslain 182 §:n mukaisen kullankaivun kaivospiirien lakkauttamisen siirtymäajan pidentämiseksi siten, että lakkauttaminen ei johda niiden hyödyntämisen ennenaikaiseen lopettamiseen. Asiaa koskevan lakialoitteen teki kansanedustaja, Lapin Kullankaivajain Liiton jäsen Mikko Kärnä.

Lue lisää: Kaivospiirien oikeustaistelu jatkuu

Saamelaisten kansallispäivänä 06.02

 

Onnittelen teitä saamelaisia kansallispäivänne 6.2. johdosta. Toivotan menestystä arvokkaan kulttuurinne säilyttämisessä ja kehittämisessä. Kullankaivu, poronhoito, käsityöt ja muut saamelaiselinkeinot ovat virallisestikin eläneet rinnakkain kohta 150 vuotta.

Lue lisää: Saamelaisten kansallispäivänä 06.02