Se perimmäinen kysymys

Näin suuren osteoporoosiseminaarin jälkeisinä maininkeina pysähdyin pohtimaan suurta perimmäistä kysymystä. Seminaarissa kultahistorioitsija Seppo J. Partanen valotti meidän kullankaivajien jo 145 vuotta kestänyttä kahnausta virkamiesten kanssa. Senhän kiistämättä aloitti Kittilän kruununvouti Planting, joka varasti kullankaivajilta valtauksen. Sittemmin näitä ristiriitoja on riittänyt. Loistavan esityksensä loppukaneettina Seppo Jii tiivisti ongelmat yhteen perimmäiseen kysymykseen: Kenelle kuuluu maassa oleva kaivamaton kulta?

Lue lisää: Se perimmäinen kysymys

Kappas vaan Sini sekä Ville

  Kullankaivajaksi ryhtyessäni oli mielessä erinäisiä ja epämääräisiä haavekuvia itsenäisestä työskentelystä erämaan syleilyssä. Kuvitelmissani marssin Yrjö-sedän saappaanjälkiä pitkin Lemmenjoen kairaa. En todellakaan arvannut että joutuisin kullankaivajana seuraamaan aktiivisesti poliitikoiden toimia, lausuntoja ja mielipiteitä. Saatikka yrittää niihin vaikuttaa. Olin herttaisen sinisilmäinen siinä periaatteellisessa asiassa että poliitikot toimisivat yhteisen hyvän nimissä ja kaikkia tasapuolisesti kohdellen. Tuntuu tässä vaiheessa naurettavalta ja lapselliselta.

Lue lisää: Kappas vaan Sini sekä Ville

Korvaus ylituotannon leikkaamisesta

Useimmat veteraanikaivajat, ainakin maaseudulla eläneet, tietävät mitä Suomen valtio teki 60-luvun lopulla leikatakseen käsistä karanneen maatalouden ylituotantoa. Silloin ei kielletty elinkeinoa valtion toimesta kuten nyt, vaan keksittiin kepin sijasta porkkana: pakettipellot. Liian ahkeraa maanviljelijä-yrittäjää houkuteltiin lyömään talikko seisomaan ja zetori pelkästään lumitöihin. Maksettiin pinta-alapohjainen korvaus kun toiminnanharjoittaja sitoutui jättämään pellot viljelemättä. Jos rintakehää puristavan tarmon käytti istuttamalla pellon kasvamaan metsää, sai bonuksena vielä suuremman korvauksen.

Lue lisää: Korvaus ylituotannon leikkaamisesta